Kadoksissa.Blog

Retkellä – Repovesi

Repoveden maisemat muodostuvat laajoista asumattomista metsistä, jylhistä kalliojyrkänteistä ja kymmenistä kirkkaista järvistä ja lammista. Kymenlaakson korkeimmat kohdat sijoittuvat Repovedelle ja maaston suuret korkeuserot haastavatkin retkeilijän testaamaan kuntoaan. Mäkien päälle kiipeäminen palkitsee retkeilijän kauniilla maisemilla.

Luontoon.fi/Metsähallitus

Toukokuisen Salpapolun vaelluksen jälkeen meni viikko pari haavoja nuollessa ja hammasta purressa, mutta tämän jälkeen alkoi jo hieman olemaan ilmassa pientä puhetta mahdollisesta seuraavasta vaellusretkestä. Puheeksi tuli otettua Repoveden kansallispuistoalue Kymenlaaksossa lähellä Valkealaa, jonka ympärillä on myös Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue.

Kaverit jo hieman varoittelivat että alueen korkeuserot olisivat huomioitava rasite, joten päivämatkojen pituudet tulisi pitää lyhyinä. Tämä ei niinkään varsinaisesti minua huolestuttanut, vaan vieläkin päässäni pyörivät pahat unet rakkojen tuhoamista jaloista.

Alustavasti sovittiin että vaellus ajoitettaisiin heinäkuun alkuun, koska kaverini on kesäkuun puolivälin aikaan melkein viikon verran tarkistamassa ja huoltamassa reservin taistelukuntoaan. Tämän jälkeen tuleekin juhannus, tuo koko kansan juhla jolloin ollaan niin pahasti päissään ettei metsään ole mitään asiaa.

Lopulta kuitenkin ilmeni että töitä riittää joka päivälle, joten retken ajankohtaa jouduttiin lykkäämään syksympään. Syyskuun lopulle osui sopivasti sateeton viikonloppu, joten olimme valmiita lähtemään matkaan.

Valmistelut

Jo kesäkuun alussa aloin tutkimaan Kansalaisen Karttapaikan avulla alueen kokoa, reittejä sekä palveluita. Niukka laavujen sekä vedentäyttöpisteiden määrä hieman rajoittaa luovuuden mahdollisuuksia, mutta en usko että tämä tulee mitenkään vaikeuttamaan retkeämme. Tällä kertaa luotamme oman kartan ja kompassin tarkkuuteen sekä reittien merkintöihin. Oma karttakaan ei ole mikään autoilijan tiekartta, joten sen apuun voi oikeasti turvautua hätätilanteessa.

Suunnittelin että noin 6-10km päivää kohden, riippuen maaston kumpuilusta, olisi tarpeeksi urakoitavaa tällä kertaa. Retken pituudeksi tulisi noin 30 tuntia jolloin varustuskin tulisi olemaan aika pitkälle sama kuin viime kerralla. Joitakin ruoka-aineita tulen vaihtamaan ja vaihtovaatteiden määrää vähennän.

Matkaan siis

Suunnitelman mukaan lähtöpaikkana toimii Lapinsalmen sisääntulopaikka, josta lähdemme Tervajärven eteläkärjen kautta kohti Kirnukankaan laavua. Laavuyön jälkeen suunnistamme takaisin Lapinsalmelle Kuutinkanavan kautta.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen päivä aukeni sumuisena ja viileänä. Tämä ei meitä haitannut, koska vettä ei kuiteskaan satanut. Lähdimme jalan liikkeelle puolen päivän aikoihin ja suunnittelimme että 18-19 aikaan illalla olisimme yöpymislaavulla grillaamassa makkaraa.

Kävelyn aikana pidimme myös sopivin väliajoin taukoja, noin 1-1,5km välein. Näin nestepuoli pysyi kunnossa ja hengitystäkin sai hieman tasattua. Syödäkkin olisi pitänyt, mutta tähän ei into riittänyt. Tämä voi kostautua jos retken kokonaispituus on hirveästi pidempi.

Saavuimme melko lailla kuuden aikaan laavulle, jossa raavimme kenkiä hieman jaloista ja aloimme tekemään tulia. Paikka oli kyllä kerrassaan mahtava, useamman kukkulan keskellä pienen lammen rannalla.

Illan hämärtyessä paikalle osui pari kaverusta, joista ei sen enempää. Olutta oli ja juttua riitti, ehkä hieman liikaakin.

Toinen päivä

Toinen päivä valkeni aikaisin, mutta silmät eivät oikein auenneet joten herääminen venähti aika pitkälle. Aamulla loihdin nuotioon taas tulta ja aloin paistamaan loppuja makkaroita aamiaiseksi kaverini vielä kuorsatessa. Siitä sitten makkarat naamaan, kamat kasaan, kaverikin hereille ja matkaan.

Vaikka lähtö venyi melkein kymmeneen, paluumatka sujui kuin siivillä. Eikä maasto ollut yhtään sen helpompaa kuin edellisenä päivänä, taisi vaan olla henkisesti niin paljon latausta että jaksoi painaa loputtomalla voimalla.

Matka takaisin autolle taittui reilussa parissa tunnissa ja kumpikin meistä oli melko yllättynyt siitä miten nopeasti sitä onkaan tullut edettyä. Koko retkeen ei kulunut kuin 24 tuntia ja matkaa kertyi noin 18km. Ei yhtään hullumpaa.

Jälkiviisauksia

Maisemat olivat kyllä erittäin komeat, vielä ruskan alkuvaiheiden ollessa käsillä. Kuljettu matka suhteessa aikaan oli mitä sopivin.

Parikin miinusta löytyi: Kengät, ne perkeleen kengät. Maiharit eivät kyllä vieläkään ole täysin mukautuneet jalkoihini, joten lisää sisäänajoa kaivataan. Ensi kerralla lenkkarit jalkaan, niillä pärjää hyvin jos ei vettä sada, ja maiharit rinkkaan mukaan vaikeampia paikkoja varten.

Toisena miinuksena ruokailu, pitäisi vaan kehittää tällaisillekkin retkille jotain yksinkertaista ruokaa jota voi syödä pikkuhiljaa koko päivän ajan. Esimerkiksi leipää ja metukkaa, makaronia, riisiä, perunaa, kuivattua lihaa, tonnikalaa… vaihtoehtoja kyllä riittäisi.

Lisää tietoa

Lisätietoja voi käydä lukemassa Metsähallituksen ylläpitämiltä Luontoon.fi -nettisivuilta.

Lisää kuvia

Kuvia tulossa lähipäivinä.