Retkellä – Karhunkierros 16-20.5.2011

Suomen suosituin vaellusreitti, Karhunkierros, vie kulkijansa Kuusamon ja Sallan upeimmille nähtävyyksille Oulangan kansallispuiston ainutlaatuisessa luonnossa ja vaaramaisemissa. Pääosin mäntymetsiä ja jokivarsia kiertävä Karhunkierros soveltuu sekä aloitteleville että kokeneille retkeilijöille, sillä reitti on pääosin helppokulkuinen.

Luontoon.fi/Metsähallitus

Valmistelut

Karhunkierrokselle lähdön vakava suunnittelu aloitettiin jo vuodenvaihteen jälkeen. Reittiin tutustumista, varusteiden tarkistusta ja kierroksen jälkeisen majapaikat etsimistä on tehty pitkin kevättä. Alkukeväästä saatiin jo suunnitelma valmiiksi siitä miten kisapaikalle saavutaan, millaisella aikataululla edetään, mitkä ovat päivittäiset etapit ja mitä tehdään retken jälkeen. Toukokuun alussa saatiin afterparty-mökkikin varattua, joten jäljellä oli ainoastaan allekirjoittaneen varusteiden hankinta ja kisakunnon lopullinen kohotus.

Ajankohdaksi valittiin toukokuun 16-20. päivä sekä retken jälkeinen viikonloppu palautumiselle. Toukokuu siksi, että tuolloin omien uskomustemme mukaan tulisimme välttämään suurimmat ruuhkat ja olisimme vielä vapaalla kesätöistä. Kesäkuusta syyskuuhun kun todennäköisesti tulee kummallakin olemaan hyvinkin intensiivistä työtoimintaa.

Alunperin oli vielä suunnitelmissa että meitä olisi kolme kaverusta retkeilemässä, mutta yksi joutui pudottautumaan pois. Tämä ei meidän toimintaamme suuremmin haitannut, olisihan se kustannusten ja yleisen retkifiiliksen kannalta ollut positiivista että enemmänkin olisi retkeilijöitä ollut mutta ei se mitään.

Loput varusteista saapuivat toukokuun alkuviikolla tutusta ja turvallisesta Varustelekasta. Iso Lowe Alpine Sting -rinkka, Mil-Tecin itsetäyttyvä makuualusta, Condorin taktinen vyö, uusi Sourcen juomarakko (tällä kertaa Storm-venttiilillä), M05-sukkia sekä Mil-Tecin sporttisia boxereita. Makuupussiksi valitsin kevyen ja lämpimille alkukesän keleille sopivan Retki -750 -makuupussin, mikä tuli hankittua paikallisesta Robin Hoodista.

Kesän tuleminen ja auringon runsas paistaminen on tarjonnut mahtavia mahdollisuuksia kehittää hieman kuntoaan retkeä varten. Päivittäiset kaupunkikäynnit on tehty pyörällä ja joskus vielä on illalla tullut käytyä kävellen kaupassakin. Ennen retkeä rinkkaa kokeiltiin kuorman kanssa lähimaastossa olevalla pururadalla, mikä tarjosi vähän tuntumaa siitä millaista matkanteko tulisi olemaan. Kokeilun perusteella retkestä tulisi yhtä helvettiä, koska kotiin päästyäni olin aivan romuna. Miehessä kun ei mitään vikaa ole niin pakko syyttää rinkan epätasaista painojakaumaa ja pakkaustyyliä.

Tien päälle

Sunnuntai-iltana pakkasimme varusteemme kaverini autoon ja käänsimme keulan kohti kaukaista pohjolaa. Matkaa edessä olisi taitettavana noin 715km, joten hetken aikaa saa autossa istua. Koska kumpikaan meistä ei ole, ainakaan omien muistikuviensa perusteella, kulkenut pohjoiseen idempää reittiä pitkin, päätimme ajaa Lahdesta Kuusamoon Viitostietä. Nelostie Jyväskylästä Ouluun on pari kertaa nähty eikä sillä välillä oikein ole mitään eksotiikkaa tarjolla.

Taukoja emme juurikaan pitäneet matkalla, pari pikapysähdystä ja takaisin tien päälle. Jos kerkeäisi Kuusamoon niin että saisi hieman autossa torkahdettua ennen kuin linja-autoon hyppää, ei välttämättä väsyttäisi niin pahasti kävellessä.

Vielä viimeiset hankinnat ennen kuin hyppäsimme linja-autoon, joka vei meidät Hautajärvelle. Hautajärven luontotalolla kävimme vielä kumoamassa kupit kunnon kahvia kurkkuumme, tarkistimme viimeisen kerran varusteemme ja suuntasimme ulos kohti kierroksen alkupistettä.

Ensimmäinen päivä – 16.05

Lähtö Karhunkierrokselle tapahtui Hautajärven luontotalolta aurinkoisessa/puolipilvisessä säässä. Alkumetreillä yritin rinkkaani säädellä paremmin istuvaksi sekä vähemmän olkapäitä painavaksi mutta siinä en koskaan onnistunut joten päättelin että olkapäät ne tässä vain painoa valittavat, säätöihin palataan tarkemmin seuraavana aamuna.

Maasto oli juurikin sellaista mistä oli lukenut, muutama omakotitalo sekä suon ja hakkuualueen läpi kulkevaa polkua. Saavuttaessa kansallispuiston rajalle oli ero selvästi nähtävissä, puuston ikä sekä kasvuston tiheys hieman toista luokkaa.

Pidimme ensimmäisen pidemmän tauon Savinajoen rannalla laavulla, kuppi kahvia ja vähän leipää niin jaksoi jatkaa. Matka jatkui joen vartta myötäillen kohti etelää, vaikka itse jokea ei pahemmin näkynyt. Aina silloin tällöin joki ilmestyi maisemaan mutta suurin osa ajasta mentiin koskemattoman metsän sisällä.

Ennen Savilammen autiotupaa alkoi taivas jo uhkaavasti tummenemaan ja pientä tihkusadetta alkoi ilmaan muodostumaan, mutta me päätimme että Taivalkönkäälle pitäisi yöksi päästä. Muuten huominen päivä olisi ollut todella pitkä. Loppumatkasta, läänien rajaa ylittäessä pieni sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme ja muistutti olemassaolostaan. Tässä vaiheessa ilta oli jo melko pitkällä ja kaverikin oli sen verran väsynyt että näki metsässä jos jonkinlaisia harhaolentoja. Onneksi jäljellä oli enää loppurutistus ja sitten pääsisi nukkumaan.

Taivankönkäälle olimme noin kymmeneltä illalla. Tupa oli tyhjillään, mutta vieraskirjan mukaan käyttöaste oli viime viikkoina ollut lähes päivittäistä. Iltapala masuun, vaatteet orrelle kuivahtamaan ja unten maille. Ei paljoa tarvinnut arpoa että nukahti.

Toinen päivä – 17.05

Herätys yhdeksän aikaan ja kevyttä aamiaista rakentamaan. Aamulla vielä jaksoi hetken aikaa sataa, mutta kilometrin kävelyn jälkeen sää kirkastui. Maasto jatkui hyvin samantapaisena kuin eilen, mutta paikoittain polku olin hyvinkin tasaista hiekkapolkua ilman juuria tai kiviä. Maisemakuvakin oli melko vahvasti eilisen tapainen, joki näyttäytyi silloin tällöin mutta pääasiassa pysyttiin piilossa metsässä.

Lounas syötiin noin kahdelta luontokeskuksella, missä oltiin jo kovaa vauhtia valmistautumassa kesän retkeilysesonkiin. Meidän suurin mielenkiintomme suuntautui lähinnä juustoiseen lohikeittoon sekä sisävessan palveluihin. Tämä tulisi olemaan viimeinen kerta moneen päivään kun moista laitosta tulisi näkemään.

Vähän vettä matkaan ja kohti ansakämppää. Matkalla vielä ihastelimme koskea sekä punaisia kallioita. Maasto oli erittäin helppokulkuista ja matkanteko sujui joutuisasti. Korkeuserojakaan ei tällä välillä ollut, pikkuhiljaa noustiin ylemmäksi.

Ansakämpällä olimme noin kuuden aikoihin. Mökki oli kuin mikä tahansa hirsimökki millaisen voisi myös itselleen ostaa. Tietysti vähän erilaisen huonejakoratkaisun sitä joutuisi itselleen laatimaan mutta muuten aivan loistava mökki. Hiekkauimarantakin olisi ollut, mutta sen verran viileätä vettä olisi ollut tarjolla että päätin pysyä kuivalla maalla. Nyt tulta kamiinaan, makkaran paistoon ja herkuttelemaan. Huomenna edessä olisi lyhyt päivä joten sovimme että nukutaan pitkät yöunet ja lähdetään rauhassa liikenteeseen.

Kolmas päivä – 18.05

Yöunet todellakin pitkät, noin 12-tuntiset. Mutta ainakin energiaa sai kerättyä, päivästä kun ei lyhyydestä huolimatta ollut tulossa mikään läpihuutojuttu. Kymmenen nurkilla liikenteeseen, ensimmäiset pari kilometriä olivat tuttua, hyvää hiekkapolkua mutta sitten loppumatka Ylikodalle kivikkoa, juurakkoja ja kosteikkoa. Matkanopeus ja -innokkuus putosivat taas pari pykälää, eipä taida ketään kovin paljoa kiinnostaa mudassa rämpiä.

Tällä osuudella jätimme hyvästit Oulankajoelle ja lähdimme nousemaan kohti Kitkajokea. Matkalla vielä lounastusta Jussinkämpällä, mistä kelvollista reippailua kohti kotaa. Perillä viiden aikoihin ja tulien tekoon.

Tulen tekeminen olikin sitten temppu, oli kyllä niin hyvää puuta. Grillin sytyttäminen sellaiseen lämpöön, että perushalkoja sai poltettua, meni melkein kaksi tuntia. Hyvin pientä tikkua ja sälettä joutui syöttämään, ettei vain vahingossa pääsisi sammumaan.

Ja eipä tullut yöllä hiki, kota kun läpivetävyytensä ansiosta oli hieman viileän oloinen. Yöksi luvattiin nollakeliä ja liekin ylläpito ei loputtomasti onnistunut joten vähän kohmeessa sitä tuli oltua.

Neljäs päivä – 19.05

Naama hileessä ylös ja lämpöä keräämään. Taas noin tunnin jumpan jälkeen pieni nuotio liekille ja aamiaista loihtimaan. Aamiaisen jälkeen kamat nippuun ja kohti Pikku Karhunkierroksen maisemia. Tällä välillä Karhunkierros oli omasta mielestäni parhaimmillaan: joen varressa vielä ujosti lumisten rinteiden kohotessa ympärillä pystyi luonnosta nauttimaan koko sydämestään.

Matka Kitkajoen varressa kesti useamman kilometrin, minkä jälkeen siirryttiin Pienen Karhunkierroksen reitille. Siellä kävelimme helppokulkuista polkua Siilasmajalla ihailemaan putousta ja syömään lounasta. Juuri sopivasti tuvan terassille päästyäni alkoi vettä satamaan vähän reilummin. Odottelimme että sade laantuisi ja lähdimme tämän jälkeen jatkamaan. Iloa ei kestänyt kauaa, koska taisimme päästä putouksen kulmalle asti kun vettä alkoi jälleen tulemaan oikein reippaasti.

Koko matka Siilasmajalta Porontimajoelle satoi, pääasiassa ihan kunnon sadetta ja matkan varrella olleet hakkuualueet pitivät huolen siitä, että tuuli pääsi puhaltamaan vapaasti päin. Iltasella, muutaman tunnin sateessa kävelyn jälkeen olimme Porontimajoella ja leiriydyimme autiotupaan. Heti alkuun kamiinaa tulelle ja vaatteita kuivattelemaan. Lopulta ennen nukkumaanmenoa kaveri päätti sitten ladata kamiinan pesän täyteen puuta että saadaan vähän lämpöä tupaan… Oli sen verran kuuma että meikäläinen nukkui kiltisti avonaisen ikkunan alla makuupussin päällä, melkein olisi voinut saunaksi väittää.

Viides päivä – 20.05

Eikä ollut ainakaan kylmä yö nukkua, se oli varmaa. Aamiaiseksi nuudeleita, leipää ja banaanilastuja. Kamoja kasaan ja pihalle ihmettelemään seuraavaa, viimeistä puristusta. Edellispäivän ja -yön aikana satanut vesi oli maastossa tehnyt tehtävänsä, polut olivat kosteita ja lammikoita oli kasaantunut sinne tänne. Matkanteko ei ollut yhtään helppoa, eikä asiaa helpottanut kaverini kengänpohjan lähes totaalinen irtoaminen. Onneksi satuin ottamaan ilmastointiteippiä mukaani tällaisia tilanteita ajatellen, joten kenkä saatiin parin yrityksen jälkeen säädylliseen kuntoon ja lopulta oltiin valmiita aloittamaan se varsinainen loppurutistus.

Ensimmäinen, Iso Kumpuvaara, meni vähän yllättäen koska nousu oli melko loivaa ja tasaista. Mutta jo seuraava Konttainen oli nousunsa puolesta enemmän rasittava vaikka portaikkoa suurin osa olikin. Huipulla kuitenkin oli maisemat sen verran kohdallaan että pari lisähengähdysminuuttia olivat täysin paikallaan. Tauon jälkeen samanlaista portaikkoa alaspäin. Mielessä pyörikin jo seuraava, entistäkin haasteellisempi nousu-lasku -yhdistelmien etappi mikä tulisi varmasti olemaan henkisesti ja fyysisesti vaikea paikka.

Ensimmäinen nousu tuntui jatkuvan loputtomasti, ja jos nousu loppui niin mentiin sen verran alas että pari edellistä nousua tehtiin täysin turhiksi koska uusi nousu odotti välittömästi. Ennen Valtavaaran päivätupaa oli edessä ainakin kolme raskasta nousu-lasku yhdistelmää missä portaiden puuttuessa polku kulki läpi kivisen rinteen. Onneksi nyt ei satanut vettä, olisi voinut olla itku sekä raajarikko lähellä.

Valtavaaran huipulla oli fiilis kuin suuremmallakin voittajalla, maisemat olivat aivan uskomattomat ja loppumatkan nousut mentäisiin pelkällä tahdonvoimalla. Pieni lounastauko päivätuvalla, kaverin metukkapaketin loppupätkä ja rusinapaketti tyhjenivät alta aikayksikön. Vielä hetki taukoa, maisemien ihastelua ja kohti Rukatunturia. Suositun päiväreitin ominaisuudessa kyseinen väli oli ajettu sepelipohjaiseksi ja nousut sekä laskut oli täytetty portailla. Tämä ei meitä haitannut ja matka taittui, ukkosen taustalla paukutellessa, varsin nopeasti. Lopussa vielä lumisten rinteiden välistä viimeisiä tienpätkiä ja läpi lähtö/maaliportin. Se olisi nyt suoritettu, 80km Karhunkierrosta vaellettuna.

Vielä viimeinen kilometri Rukan kylän läpi autolle, rinkat kyytiin ja mökille vähän saunomaan, ottamaan parit oluet ja rentoutumaan ennen kuin tiedossa olisi paluumatka kohti Lahtea.

Jälkiviisauksia

Vaikka varustelistani sisälsikin hanskat, päätin loppumetreillä luopua niistä ja jätin moiset vekottimet kotiin. Koko 80km kelasin mielessäni että mikä oli se ajatus, minkä pohjalta moiseen päätökseen päädyin. Varsinkin vesisateessa sekä aamusella olisi hanskoista voinut olla hyötyä, oli nimittäin melko viileätä aika-ajoin.

Jatkossa voisi myös keskittyä entistä enemmän ruokaan. Monipuolisuutta sekä keveyttä alkoi tuollakin arvostamaan matkan edetessä, tai olisi arvostanut jos olisi moisiin asioihin ennen retkeä kiinnittänyt huomiota. Noh, ainakin kevyttä kannettavaa ruoka oli, mutta monipuolisuus ja maukkaus olivat jotain keskiverron luokkaa.

Seuraavalle retkelle olen katsellut hankkivani Jetboilin retkikeittimen: se olisi pieni ja melko kevyt paketti plus siihen saisi lisäosaksi Coffee Press -kahvimäntä, ei tarvitsisi enää raahata ja pettyä tuohon kirottuun pikakahviin. Jetboililla saisi myös muutkin ruoat lämmitettyä siinä tilanteessa jos nuotion sytytys ei ole olosuhteiden pakosta mahdollista.

Itse reitistä kokonaiskommenttina ennakko-odotukseen verraten olin hieman pettynyt. Reitti sisälti todella paljon pelkkää umpimetsän läpipuskemista vaikka vielä jossain vaiheessa olin siinä uskomuksessa että joen varressa pääasiassa kuljettaisiin. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että näkymien puolesta reitti Oulangan luontokeskukselta Jussinkämpääle yöksi ja toisena päivänä Juuman leirintäalueelle Siilasmajan kautta olisi ollut optimaalinen paketti.

Ajankohta oli mitä onnistunein, tuvissa ei ollut samaan aikaan yöpymässä ketään vaikka reitillä olikin aikasempina päivinä ollut kulkijoita, ja sääkin pari hassua tuntia lukuunottamatta suosi vaeltajaa. Poluilla ei ollut lunta kuin parissa kohdassa joten kulkeminen oli sen puolesta helppoa.

Lähtisinkö kiertelemään reittiä uudelleen? En. Pätkällä on sen verran ei-niin-kiinnostavaa kulkemista että samalla muotilla en lähtisi vaeltamaan. Tuo pari kappaletta ylempänä esittämäni reittiehdotus voisi olla yksi, minkä kyllä ilomielin olisin valmis kulkemaan uudelleen.

Loppujen lopuksi tämäkin oli erittäin opettavainen vaellus, mistä on hyvä kerätä positiiviset asiat seuraavalle retkelle ja pudottaa negatiiviset pois matkasta. Seuraavia haasteita on jo suunniteltu, mutta saa nähdä ovatko ne vielä tämän vuoden aikana ajankohtaisia. Niitä odotellessa, hyvää kesää ja koskien kuohuntaa.

Lisää tietoa

Lisätietoja voi käydä lukemassa Metsähallituksen ylläpitämiltä Luontoon.fi -nettisivuilta.

Lisää kuvia

Kuvia tiedossa lähiaikoina