Kadoksissa.Blog

Retkellä – Evo

Evo on tyypillistä vedenjakajaseutua, jossa maasto on pienipiirteistä ja vaihtelevaa. Retkeilyaluetta hallitsee sen keskiosan harjumaisema, jonka vastapainona alueen reunat ovat kivikkoisempia ja vaikeakulkuisempia. Korkeuserot voivat olla jopa 80 metriä.

Luontoon.fi/Metsähallitus

Tässä kesää vietellessä ja hikoillessä on tullut mietittyä yhtä sun toista, mutta paljoa ei ole vielä saanut aikaan. Koska kelit ovat ulkona olleet mitä mahtavimpia niin päätin että lähden tekemään nopean päiväretken Kanta-Hämeeseen Evon retkeilyalueelle. Evo on 8500 hehtaarin kokoinen alue Asikkalan, Padasjoen ja Lammin välimaastossa, jolta löytyy runsaasti pienempiä luontopolkuja sekä pidempiä rengaspolkuja.

Valmistelut

Tällä kertaa varustuksesta tulisi reilusti kevyempi, koska kyseessä on pelkkä päiväretki. Makuupussi, makuualusta sekä vaihtovaatteet, varapaita poislukien, voi jättää kotiin. Ruoka-aineksiakaan ei tarvita muutamaa leipää enempää, varsinkin kun näillä keleillä ei ole pelkoa että tulta pääsisi tekemään, ei mitään lämmitettävää kannata ottaa matkaan. Mutta suunnitelmissa kyllä on käydä kaupassa hakemassa paketti makkaraa mukaan, jos vain tulenteko on ajankohtana sallittua.

Alustavaa reittiä ja karttoja aloin tutkimaan noin viikkoa ennen lähtöä. Päädyin lopulta noin 8-10km rengaslenkkiin, joka todennäköisesti on ihan riittävä puristus tällä koneistolla. Ja varsinkin näillä keleillä…

Matkaan siis

Retki starttasi heinäkuun 19. päivä aikaisin aamulla, koska siirtymää olisi noin tunnin verran suuntaansa. Perille oli helppo löytää hyvien opasteiden avulla. Auto jäi parkkiin kalantutkimusaseman koillispuolella olevalle parkkipaikalle, mistä sitten retki saatiin alkamaan. Heti kärkeen meinasi tuska ja epätoivo vallata mielen, kun huomasi että kolme miljardia hyttystä keksivät tulla kimppuun. Äkkiä maiharit jalkaan ja Offia sinne-tänne.

Itse retki alkoi hieman huvittavasti. Lähdöstä ~300m päässä oli tiessä Y-haara, joista sitten tuli valittua se väärä. Tätähän ei sen suuremmin tullut ihmeteltyä alkuun, mutta kun useampi kilometri oli tullut käveltyä niin alkoi jo hieman ihmetyttämään. Kalantutkimusaseman piti olla melkeimpä reitin varrella, mutta sitä ei missään tuntunut olevan.

Syrjänalusen harjupolun varrella olevasta lähteestä ilmoittava kyltti lopulta kertoin tarkan sijainnin kartalla, eli reilusti etelämpänä kuin uskoinkaan. Loppupäätelmänä oli että reitti oli kulkenut idempänä kuin alkuperäinen. Tämähän ei mitään haitannut, koska taas oltiin oikealla reitillä. Lähteen kohdalta matka jatkui hieman takaisinpäin kohti Pitkänniemenkankaan nuotiopaikkaa, missä ensimmäiset leivät tuli syötyä.

Täältä matka jatkui kohti Valkea-Mustajärven laavua. Täällä oli tarkoitus paistaa makkaraa, mutta metsäpalovaroituksen takia tämä ei ollut mahdollista. Onneksi oli vielä pari leipää jäljellä. Tästä ei enää ollut kuin alle pari kilometriä takaisin autolle. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan noin 8km ja aikaa kului 3,5 tuntia, mistä puolisen tuntia kului taukoihin.

Jälkiviisauksia

Alkuperäinen rengasreitti ei täysin toteutunut mutta yhtään ei haittaa, takaisin autolle päästyäni olin kyllä valmiskin lopettamaan tältä päivältä. Lähes poikkeuksetta reitti oli hiekkatietä, traktoriuraa ja polkuja ei ollut juuri yhtään, minkä takia maihareilla kulkeminen oli jaloille melko raskasta. Tällaisena kuivana aikana lenkkarit olisivat riittäneet varsin mainiosti.

Kartanlukutaitoa ja ympäristön tunnistamista pitäisi harjoitella vielä enemmän, samoin kuin etäisyyksien arvioimista silmin sekä kuljetun ajan perusteella. Mutta näitäkin varten sitä tulee ulkona retkeiltyä, jotta oppisi edellä mainittuja asioita paremmin.

Myös mukana ollut äitini piti retkestä, mainiten että pitää vuoden-parin päästä tulla katsomaan uudelleen miten alue on muuttunut.

Lisää tietoa

Lisätietoja voi käydä lukemassa Metsähallituksen ylläpitämiltä Luontoon.fi -nettisivuilta.